8.9.2014

Hellurei!

Kuten todettua, hotelliyö Ardrishaigissa teki eetvarttia. Hotellin aamupala oli suorastaan ruhtinaallinen verrattuna edellisiin aamuruokailuihin!

Perjantain aikataulu oli epätavallisen joustava. Matkaa illan määränpäähän oli vain 150 mailia, joten ehdimme jopa vähän pysähdellä reitin varrella. Inverarayssa bongasimme matkamuistomyymälöiden ja turistihoukutuksien seasta reissumme ensimmäisen säkkipillistin (turistihoukutin toki hänkin). Seurueemme puhallinsoitinspesialisti Henna pääsi mukaan kuvaan.
  
Stirlingissä syödyn makoisan ja myöhäisen lounaan jälkeen suuntasimme kohti Falkirkia. Uljaan sotaratsumme GPS tarjosi mielenkiintoisia kiekuroita ympäri kylää, mutta löysimme kuin löysimmekin lopulta kohteellemme Falkirk Wheelille. Kyseinen kaksi kanavaa yhdistävä, pyörivä venehissi on äärimmäisen vaikuttava konetekniikan taidonnäyte. Varsinkin matkaseuruumme teknisemmin suuntautuneet, tupsulakilliset jäsenet olivat melko hämmästyneitä.

Vaikka jotkut muuta väittävätkin, niin perjantaina päämäärä oli kuitenkin matkaakin tärkeämpi.

Saavuimme hyvissä ajoin South Queensferryyn isäntiemme kololle valmistelemaan illan ohjelmaa. Jo kolo itsessään oli melko vaikuttava isoine liikuntasaleineen ja tyylikkäine sisäpihoineen. Sijainti satamassa olisi mitä mainioin lähtökohta meripartiointiin, mutta Skotlannissa on ilmeisesti tavattu pitää huivit kaulassa jalat tukevasti kuivalla maalla.

Tiedossa oli 10-14 -vuotiaiden osaston syyskauden avauskokous, johon olimme varautuneet pitämään ohjelmaa muutamaksi tunniksi. Tarjolla oli suomalaisten ruokaerikoisuuksien, kuten poropateen ja turkinpippureiden maistelua. Lisäksi jokainen pääsi askartelemaan ikioman aidon suomalaisen partiovyön.


Askartelu- ja maistelutuokio oli juuri niin täynnä vilinää ja vilskettä kuin kuvitella saattaa. Intoa ja pöhinää tuntui riittävän ihan samalla tavalla kuin kotopuolessakin. Kuten kuvista näkyy, askartelumateriaalia oli melkoisesti, mikä myös näkyi matkalaukkujen painossa. Tulipahan sitten tilaa tuliaisille...



Illan lähestyessä loppuaan oli aikaa myös makkaranpaistolle. Mikäs sen mukavampaa, kuin paistaa kyrsää kolon omalla notskipaikalla! Paikallinen partiomakkara oli kyllä melko eksoottista tuohon tuttuun Atrilliin verrattuna: pötkylät muistuttivat lähinnä vähän tavallista jäykempää siskonmakkaraa. Eipä tehnyt mieli syödä puoliraakana, kuten yleensä...

Lopulta oli aika laittaa pillit pussiin. Saimme lämpimät kiitokset niin isoilta kuin pieniltäkin skottipartiolaisilta. Jätimme kololle muistoksi NiiNun huivin ja historiikin (tosin arvelivat, että Googlen kääntäjällä historiikin lukeminen voi olla melko hankalaa). Vaikutti siltä, että isäntämme olivat oikein tyytyväisiä vierailumme antiin. Luultavasti suomalaiset vierailijat otetaan jatkossakin South Queensferryssä avosylin vastaan:)

Nuorempien jo poistuttua tahoilleen jatkoimme vastuuisäntämme Chrisin ja muiden johtajien kanssa vielä pienelle purkupalaverille. Myös paikalle ilmaantuneet belgialaiset vaeltajat liittyivät seuraan. Yhteystietoja ja ajatuksia vaihdettiin puolin ja toisin. Saimme myös hyviä tärppejä Edinburghiin ja Fringe-festivaaliin tutustumista varten.

Leppoisan päivän ja vauhdikkaan illan päätteksi oli mukava painaa pää tyynyyn (=vaatemyttyyn) kolon liikuntasalin lattiamajoituksessa.



-Nuutti