21.6.2016

Lauantai ja matkan päätös

Lauantaina ajoimme Zagrebin keskustaan, josta päätimmekin lähteä valloittamaan läheistä vuorta. Ajoimme vuorelle kaunista serpentiinitietä pitkin ja bensavalokin ehti syttyä matkalla, mutta ylös päästiin. Viimeisen pätkän kävelimme vuoren huipulle, missä selvisi että kyseisessä paikassa järjestetään alppihiihdon maailmancupin osakilpailuja. Tanja Poutiainenkin oli pariin otteeseen päässyt palkintopallille. Huipulta oli mahtavat näkymät alas laaksoon ja huipulla oli myös valtava tv-lähetystorni. Huipun jälkeen laskeuduimme takaisin autolle ja aloimme valmistelemaan herkullista lounasta. Lounaaksi teimme pastaa ja nakkimössöä. Ruoasta saimme riittävästi rasvaa, jonka jälkeen jaksoimme jatkaa matkaa takaisin Zagrebin keskustaan, jossa vierailimme modernissa nykytaiteenmuseossa. Taide oli tulkintakapasiteettimme ylittävää, mutta ainakin itse pyöreä rakennus suihkulähteineen oli hieno. Kiersimme jonkin aikaa kaupunkia ja menimme miettimään nettikahvilaan seuraavaa siirtoamme. Päätimme yöpyä läheisessä autocampissä. Koska olimme viettäneet kahvilassa muutaman tunnin, olimme nääntyä nälkään. Niinpä menimme 50 metrin päässä sijaitsevaan mäkkäriin illalliselle. Paikka oli melko samanlainen kuin Suomessakin, paitsi itsepalvelumaustepöytää ei löytynyt. Päivä oli kulunut nopeasti ja kello lähestyi jo yhdeksää. Niinpä päätimme lähteä ajamaan kohti yöpaikkaamme, jossa respa olisi auki kymmeneen. Olimme perillä klo 21:15 ja saimme kuulla respan työntekijältä nettisivuilla olevan virhe ja paikan olevan auki vain yhdeksään. Työntekijä ei suostunut joustamaan, joten jouduimme etsimään uutta yöpaikkaa. Lähdimme ajamaan kohti lentokenttää ja yövyimme läheisessä hostellissa, jossa ystävällinen saksalaismies otti meidät vastaan. Menimme nopeasti nukkumaan.

Huipulta oli mahtavat näkymät.
Ruoaksi oli jälleen pastaa ja nakkeja.
Taidenäyttelystä löytyä jotain tutunkin näköistä.
Viimeinen yö vietettiin hiukan juhlallisemmassa paikassa(telttaan nähden).

Sunnuntaina oli aika jättää Kroatia ja suunnata lentokentälle. Olimme muutaman tunnin etuajassa, joten odottelua oli paljon. Lopulta pääsimme kuitenkin lentokoneeseen ja Amsterdamiin, jossa meillä oli viiden tunnin mittainen välipysähdys. Aika oli juuri sopiva kaupungin kiertelyyn ja ruokailuun. Nähtävää oli paljon, sillä jokainen rakennus oli jo itsessään nähtävyys. Palasimme hyvissä ajoin lentokentälle, josta suuntasimme viimein Suomeen. Suomessa olimme vasta yöllä. Helsinki-Vantaan lentokentällä otimme viimeisen ryhmäkuvan ja lähdimme koteihimme nukkumaan.

Auton tyhjennystä reissun jälkeen.


Amsterdam oli näkemisen arvoinen.

Vihdoin Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Nyt kotiin!

18.6.2016

Torstai ja perjantai Kroatiassa

Torstaina lähdimme ajamaan yöpaikastamme kohti Splitiä. Odotimme kuumia aurinkorantoja, mutta satuimme saapumaan sinne yhtenä kesän huonoimmista päivistä. Aurinko oli pilvien takana ja tuuli meinasi viedä meidät mukanaan. Vierailimme kuitenkin muutamassa vanhan kaupungin nähtävyydessä, kuten kellotornissa (jossa kova tuuli aiheutti pienoista huimausta) sekä maailman toisiksi pienimmässä katedraalissa. Nähtyämme tarpeeksi menimme nettikahvilaan tekemään edellisen blogikirjoituksen, minkä jälkeen tulikin jo ruoka-aika. Tuulen takia trangiaruoan valmistaminen oli ongelmallista, joten etsimme ensin itsellemme yöpaikan. Päädyimme meren rannassa sijaitsevan majatalon pihaan. Sää oli niin huono, että vietimme loppupäivän siellä. Aku pääsi jopa uimaan, kun Niilon hattu lensi tuulen mukana mereen, mutta muuten emme rannalla oikein viihtyneet. Yöllä kävimme vielä kuutamokävelyllä rannalla ja läheisessä jätskikiskassa, mutta sitten olikin jo aika mennä nukkumaan.
Leiripaikka huikeilla näkymillä

Matkalla Splitiin
Nähtävyyksiä fiilisteltiin tunteella
Ruoantekoa majatalon pihalla
Ruoka oli maittavaa
Aku pelasti hatun varmalta tuholta



Ilta pimeni ja mentiin nukkumaan



Matkan neljäntenä päivänä oli aika tavata paikallisia partiolaisia. Pakkasimme jälleen leirimme ja ajoimme Splitin partioasemalle, jossa meitä oli vastassa muutama omanikäisemme partiolainen. Saimme kuulla heiltä paljon partiosta Kroatiassa sekä nuorten elämästä ylipäätään. Yllätyimme myös, kun he pitivät meille turistikierroksen ympäri Splitiä: saimme paljon enemmän irti nähtävyƒ he käyvät lukiota, kuuntelevat teknoa ja puhuvat loistavaa englantia. Kun oli aika hyvästellä uudet ystävämme annoimme heille tuliaisia Suomesta. Heidän ehdoton suosikkinsa olivat turkinpippurit, joita he olivat kuulemma kerran aiemmin saaneet norjalaisilta. Olimme siis molemmat puolet varsin tyytyväisiä tapaamisestamme. Koska päivä oli paljon kauniimpi kuin edellinen, menimme rannalle rentoutumaan ja ottamaan aurinkoa. Läheisessä kahvilassa pääsimme myös katsomaan Kroatia-Tsekki-jalkapallopeliä. Tunnelma oli korkealla. Pelin loputtua lähdimme ajamaan takaisin kohti Zagrebia ja yövyimme jälleen matkan varrella pusikossa.
Oli jälleen aika hylätä leiripaikka

Splitin partioasema
Aku hieromassa patsaan varpaasta onnea
Kroatialaiset partiolaiset esittelemässä kaupunkia
Kaunis rakennelma, jonka katto oli romahtanut
Kroatian kapein katu, nimi käännettynä "Let me pass"
Ryhmäkuva kroatialaisten partiolaisten kanssa


Rannalla oli menoa ja meininkiä



































Taidekuva t. Timo






16.6.2016

Ensimmäiset päivät Kroatiassa


 

Lentokoneen laskeuduttua alkoi matkamme jännittävin osuus: oli aika yrittää vuokrata auto. Aluksi näytti pahalta, sillä autofirma ei suostunut joustamaan luottokortin kanssa. Oton visa kuitenkin kelpasi, vaikka se ei ollutkaan luottokortti. Näin saimme upouuden auton (ajettu 20km) käyttöömme  ja ajoimme Zagrebin keskustaan. Yritimme etsiä museoita, mutta kaikki kyltit johtivat harhaan ja museot olivat hyvin piilossa. Luovutimme ja lähdimme ajamaan kohti partiokotia. Partiokodilla meille tultiin avaamaan ovi, minkä jälkeen meidät jätettiin sinne yksin. Nautimme avarasta tilasta iltapalan ja korttipelien merkeissä.
Auto oli tuliterä, mutta tilasta oli pulaa
Ensimmäinen ruoka nautittiin Lidlin parkkipaikalla
Kyllä Zagrebistakin sentään jotain löydettiin



Kaikki pääsivät osallistumaan iltapalan tekoon
Vaikka väsytti, niin korttia pelattiin
Keskiviikkona lähdimme aikaisin aamulla tutkimaan läheistä luolaa biologialiiton puheenjohtajan opastuksella. Ajattelimme menevämme pieneen onkaloon, mutta vaikka oppaamme sanoikin luolan olevan pieni, niin se oli jopa 50 metriä pitkä. Saimme tietää paljon luolista ja myös sen, että niihin on laitonta mennä ilman valtio saatua lupaa. Nähtyämme luolaa tarpeeksi suuntasimme Plitvicen kansallispuistoon. Törmäsimme jälleen yllätykseen, kun luonnossa kävelystä piti maksaa. Toisaalta vierailu oli hintansa väärti, näimme kymmenen kilometrin lenkkimme aikana lukuisia vesiputouksia, luolia ja kauniita järviä. Koska puistossa ei saanut yöpyä, jouduimme miettimään seuraavaa liikettä pizzan merkeissä. Koska teltassa nukkuminen leiripaikalla maksoi yli 50 euroa, päätimme mennä nukkumaan sivummalle metsään. Ajoimme syrjäiselle parkkipaikalle ja pystytimme teltat. Näkymät olivat hienot, mutta sen huomasimme vasta aamulla auringon noustua.

Opas oli paremmin varustautunut luolavierailuun
Ihmeteltävää riitti, ihailemme luolassa olevaa lampea
Tapasimme myös oman ikäisemme partiolaisen

Trangiallakin päästiin tekemään ruokaa

Plitvicen nähtävyydet olivat huikeat

Vesiputouksia löytyy









13.6.2016

Vaeltajien Maailmaprojekti Kroatiaan!

Olemme lähdössä vaeltajaporukkamme kanssa Kroatiaan 14.6., eli huomenna. Porukkaamme kuuluu Aku, Henkka, Niilo, Otto ja Timo. Olemme suunnitelleet matkaamme jo pitkään ja tänään viimein kokoonnuimme kololle pakkaamaan tavaroita. Suunnitelmissamme on esimerkiksi vierailla kansallispuistossa, tavata kroatialaisia partiolaisia ja nähdä Kroatiaa. Ajamme matkan aikana Zagrebista Splitiin ja takaisin, mutta tällä hetkellä on riski, ettemme saa autoa vuokraan, sillä kenelläkään ei ole luottokorttia. Jos kaikki ei mene niin kuin Strömsössä joudumme kulkemaan matkalla busseilla, joten matkassa on vielä pieni jännitysmomentti. Toivotaan kuitenkin, että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Kävi miten kävi, matkasta tulee varmasti ikimuistoinen!

Kuvassa vasemmalta Niilo, Aku, Otto, Timo ja Henry

12.6.2016

CircusRankinen sunnuntai

Leiri alkaa olla viimein pulkassa, mutta tässä vielä muutaman leiriläisen palaute:


Minni Korkalainen

Ikäkausi: Sudenpentu 

Mikä leirillä on ollut parasta?

Siivoaminen! Tykkään siivota.

Mikä on ollut paras ruoka?

Tonnikalamakaronimössö

Ikävin kokemus?

Ei ole ollut

Mitä olet tehnyt tänään?

Harjasin lattian

Lempiohjelma?

En tiedä, on niin paljon lempiohjelmia!

Elina Leppäkorpi
 Ikäkausi: Seikkailija

Mikä leirillä on ollut parasta?

Präidis

Mikä on ollut paras ruoka?

Sekasalaatti

Ikävin kokemus?

Vuolin sormeen 

Mitä olet tehnyt tänään?

Imuroinut ja pudistellut patjoja.

 
Oliver Sohlberg

Ikäkausi: Tarpoja

Mikä leirillä on ollut parasta?

Vapaa-aika, kun chillattiin riippumatoilla.

Mikä on ollut paras ruoka?

Sekasalaatti

Ikävin kokemus?

Yöllä oli vähän kylmä

Mitä olet tehnyt tänään?

Siivonnut saunaa

Lempiohjelma?

Melonta
Trine Backman
Ikäkausi: Samoaja

Pesti: Apukokki

Mikä leirillä on ollut parasta?

Ruoka

Mikä on ollut paras ruoka?

Kaikki ollut tietysti hyviä, mutta paras oli Ilen kanakeitto.

Ikävin kokemus?

Aino ei hengannut mun kanssa kun se oli koko ajan Kerkon luona.

Mitä olet tehnyt tänään?

Katsonut kun muksut siivoo. Lisäksi tein aamupalaa.

Lempiohjelma?

Johtajaohjelman melonta

Vapaa sana: Paras keittiön henkilökunta!

Aku Mustalahti
Ikäkausi: Vaeltaja

Pesti: Leirinjohtaja

Mikä leirillä on ollut parasta?

Johtajaohjelma, kaikki

Mikä on ollut paras ruoka?

Hernekeitto

Onko ollut ikäviä kokemuksia?

Ei tietenkään!

Mitä olet tehnyt tänään?

Ohjannut siivousta ja leirin purkua.
 
Vapaa sana: Hyvä että Linnunrata pääsi viimein tositoimiin.

 
Nuutti Lehtikuja
Ikäkausi: Tukeva aikuinen

Pesti: Sudenpentujohtaja

Mikä leirillä on ollut parasta?

Reippaat sudenpennut

Mikä on ollut paras ruoka?

Sekasalaatti

Ikävin kokemus?

Se kun sudenpennut ei ollut reippaita.

Mitä olet tehnyt tänään?

Etsinyt kadonneita sukkia sudenpentujen teltasta.

Lempiohjelma?

Melontaohjelma!

Vapaa sana: Lippukunnan uusi katos on hieno!
 
 

Timo Järvinen

CirkusRankinen lauantai

Herätys tapahtui aamulla räikeästi kahden kattilankannen voimin, aamurutiinit olivat jo tutut. Lipunnoston jälkeen oli melonnan kuivaharjoittelua, eli toisin sanoen johtajat näyttivät mitä tehdä ja ei kanootissa, mikä oli hauskaa. Tämän jälkeen pääsimme itse melomaan Lepsämänjokea pitkin. Melonta oli aluksi hankalaa, sillä törmäilimme jatkuvasti kaisloihin (Lauran mukaan kahdeksan, Anttonin mukaan ainakin neljäkymmentä kertaa). Tekniikka vaati siis hiomista. Alun kankeuden jälkeen emme kuitenkaan enää törmäilleet. Yksi ryhmä harjoitteli myös kanootilla kaatumista tositoimissa, mutta onneksi pelastusryhmä oli liikkeellä.
Melonnan kuivaharjoittelua

Melontaa Lepsämänjoessa, paikoitellen esiintyi tiheää kasvustoa.

Yksi ryhmä pääsi kokeilemaan kanootilla kaatumista
 
Vapaa-aikana me hakkasimme klapeja, pelasimme korttia ja kerroimme teltassa iltasatuja. Johtajat myös laittoivat sudareita ja seikkailijoita pelaamaan potkupeliä, jossa palkintona oli pepsitölkki. Hyvän ja ravitsevan lounaan jälkeen kävimme omatekoisessa telttasaunassamme ja teimme retkimerkkejä. Sauna päästi jonkin verran lämpöä, vaikka johtajiston mukaan se oli lämmin telttasaunaksi. Retkimerkkinä oli pienikokoinen tirehtöörin hattu, jonka teko oli haastavaa, mutta siitäkin selviydyttiin voittajina.
Retkimerkin tekoa

Telttasauna
 
Kun olimme saunoneet tarpeeksi, oli aika purkaa sauna. Viimein iltanuotion koittaessa pääsimme esittämään suunnittelemamme esitykset ja niille huudettiin (siis hyvässä mielessä). Tämän jälkeen jaettiin ansiomerkkejä: sudenpentusolki Daniel Sohlbergille, tarpojasolki Oliver Sohlbergille ja ll luokan Mannerheiminsolki Mikaela Kaunisaholle. Lopuksi teimme sisarruspiirin, lauloimme Tää ystävyys ei raukene ja lähdimme valmistautumaan iltapalaan.
Saunan purkamista
 
Iltanuotiolla

Tiivistettynä: ohjelma on ollut hauskaa, vapaa-aikaa on ollut riittävästi ja ruoka on ollut huippua!
 
Antton Oinaanoja, Laura Ramstedt ja Ilari Säkkinen


10.6.2016

CirkusRankinen torstai ja perjantai

Torstai

Saavuimme leiriin yhteiskuljetuksilla Niipperin koululta lippukuntamme omaan kämppään Lepsämään.  Leirielämä oli valmis alkamaan! Alkuun laitoimme yhteistuumin puolijoukkueteltat pystyyn, minkä jälkeen tutustuttiin muihin leiriläisiin nimileikkien, kuten Lännen nopeimman, merkeissä. Tutustuttuamme toisiimme siirryimme iltaohjelmaan. Iltapalaksi oli tietysti perinteisesti sekasalaattia. Lopulta oli nukkumaanmenoaika. Suuri osa nukkui teltoissa, mutta minä yhdessä Nipan, Oliverin ja Jyrin kanssa menimme riippumattoihin.




Iltanuotiolla
Keittiö nauttii iltapalastaan

 

Perjantai

Heräsimme kello kahdeksalta aamupalalle, jota seurasi lipunnosto. Lipunnostossa meidät jaettiin leirivartioihin, joissa suoritamme ohjelmaa. Tämän jälkeen oli hetki vapaa-aikaa, minkä päätteeksi lähdettiin kiertämään rasteja. Rasteina päällimmäisenä jäi mieleen jongleerausrasti, jossa tehtiin jongleerauspalloja riisistä sekä ilmapalloista ja jongleerattiin niillä. Se oli hauskaa! Sitten koitti taas ruoka, jonka jälkeen suunniteltiin sirkusaiheisia esityksiä huomiselle iltaohjelmalle. Kun esitykset olivat loppuun asti hiotut, niin saimme vastuutehtäväksi pystyttää saunan. Sauna tehtiin puolijoukkueteltasta. Suoriuduimme tehtävästä nopeasti. Koska meille jäi luppoaikaa menimme pelaamaan jalkapalloa kämpän jalkapallokentälle. Oli vapaa-ajan aika, jolloin me vaan chillattiin riippumatoilla juttelemassa niitä näitä. Ohjelmaa jatkettiin riehumisleikeillä: ensin leikimme puunkaatoa ja sen jälkeen otettiin monta erää präidistä, eli eräänlaista lipunryöstöä. Iltapalaksi saatiin rahkaa.

Lassi jongleeraa

Saunateltta alkuvaiheessa
Siinä on paikka, mikset jo lauo

Präidis täydessä käynnissä

 

 

 Lassi Levoranta