Epic Party 4.-5.5.2018

Retkikunnan ensimmäiset jäsenet saapuivat Linnunradalle hiukan aikataulusta myöhässä, mutta kuitenkin ennen auringon laskua. Nuotiota alettiin lämmittämään illan grillausta varten. Nuotion lämmetessä myös saunaa alettiin lämmittämään ajoissa, koska tiedossa oli että sitä saa lämmittää pidempään kuin muita saunoja keskimäärin. Ruoaksi oli sekasalaattia ilman nakkeja. Lihapuolesta vastasi grillattavat kanankoivet ja muutamalle nälkäisimmälle upposi pari makkaraakin. Ruokailun jälkeen alettiin ihmettelemään miksei sauna ole vieläkään lämmennyt yli kuudenkymmenen asteen vaikka lämmitystä oli takana jo toista tuntia. Ensin pilkkomaan pienempiä puita että saisi höökiä lisää ja ihmettelyä mikseivät isot hiukan kosteat puut tuntuneet palavan. Hitaaseen lämpemiseen oli niin sanotusti looginen selitys kun yksi vanhemmista viisaista huomasi että eihän kiukaan alaluukkua ollut avattu joten ei ihme ettei sauna lämmennyt halutulla tavalla. Alaluukku auki ja saunassa olikin äkkiä kahdeksankymmentä astetta lämmintä ja saunaan mars! Saunassa nautittiin tietysti Pepsi Maxia ja neljä pulloa olikin tyhjennetty alta aikayksikön. Löylyjen jälkeen väki kerääntyi pelaamaan Port Royale- korttipeliä jonka parissa vietettiinkin seuraavat pari tuntia. Ohessa valmistettiin myös marinadi porsaan ulkofileelle joka paloiteltiin pihveiksi seuraavan päivän lounasta varten. Marinadiin tuli reilusti valkosipulia, suolaa, inkivääriä, balsamicoa, öljyä, suolaa, mustaapippuria ja sinappia. Liha jäätiin maustumaan yöksi.  Pelailujen jälkeen oli aika painua pehkuihin kellon näyttäessä aamuyön tunteja.

Lauantaiaamuun heräiltiin herätyksen saattelemana, ettei unirytmi karkaa aivan käsistä. Aamupalkasi oli ravitsevaa persikalla maustettua kaurapuuroa ja teetä. Parit korttipelit tähän väliin ja valmistelemaan lounaan grillailuja! Nuotion sytyttäminen oli taas yhtä ihanaa puiden ollessa liian kosteita, mutta onneksi löytyiä muutamia kuivempia puita, joidenka avulla saatiin grilli kuumaksi vaikka osa puista olikin kosteampia. Grillistä löytyi seuraavanlaisia ruoka-aineksia: herkkusieniä tuorejuustotäytteellä, kesäkurpitsaa marinadilla, parsaa, maissia, paprikoita tuorejuustotäytteellä, kokonaisia sipuleita ja keitettyjä perunoita. Nuotio kuumaksi ja jälleen grillaamaan! Ruokaa alkoi valmistumaan kiihtyvällä tahdilla ja vatsamme alkoivatkin täyttyä ja taisi ruokaa jäädä hiukan ylikin. Kokonaiset sipulit grillissä ovat mahtavan makuisia! Muistaa grillata niitä tarpeeksi kauan ja pinnasta saa kuori ollakkin musta ja sitten syödessä kuorii palnaeet kerrokset pois niin maistuu suorastaan taivaalliselta! Ruokailun jälkeen kun kaikkien vatsat oli ääriään myöten täynnä alettiin suorittamaan kämpän siivousta. Tehtiin kämpälle keväthuolto ja täytettiin polttopuuvarastoja seuraavia retkiä varten. Jonkinlaisia polttopuutalkoita kaivataan kyllä pian, että saadaan tulevaisuuden tarpeet katettua. Nyt on huollot hoidettu ja viimeisiä grilliherkkuja tungetaan napaan, auringon paistaessa ja lintujen laulaessa. Eiköhän tästä kesä lähde käyntiin!

Avaruus-Nietos 26.1.-28.1.2018

Pe-ilta

Saavuimme Luukin parkikkselle klo. 18.00. Lähdimme siitä kohti Luukin leirikeskusta.
Matkaa oli n.1 km. Saavuttuamme aloimme leikkimään tutustumisleikkejä.
Leikkien jälkeen tarpojat aloittivat PJ:n kasauksen ja muut menivät sisälle majoittumaan.
Majoittumisen jälkeen oli iltanuotio, jossa lauloimme lauluja ja leikimme.
Tämän jälkeen oli iltapala. Iltapalaksi oli tuttuun tapaan Sekasalaattia.
Iltapalan jälkeen oli aika mennä nukkumaan.

La-aamu

Heräsimme klo. 8.00. Herätyksen jälkeen oli aamupala jota seurasi lipunnosto ja ohjeistus aamun rastikiertoon.
Rastikierto kesti n.2,5h. Rasteina oli esim. EA, Tunnistus ja Ramborata.
Viimeisenä rastina oli ruokarasti, jossa valmistimme lounaaksi Silakkapihvejä ja perunamuusia.

Lounaan jälkeen oli halkokierto, jossa oli rasteina esim. Boffer-miekkailu, paarien rakentaminen,
terva-soihdun tekeminen ja Koodin-purku. Halkokierron jälkeen oli lipunryöstö, joka päättyi 1-1.
Lipunryöstön jälkeen oli päivällinen.
Päivälliseksi oli Kanakastiketta, riisiä ja kaaliananas salaattia.
Päivällisen jälkeen oli sauna, jonka yhteydessä tehtiin myös retkimerkki.
Saunan jälkeen oli iltanuotio, jossa leikittiin, laulettiin ja annettiin lupauksia.
Iltanuotion jälkeen oli disco ja samalla iltapala. Seikkalijat nukkuivat yön PJ:ssä.

Su-aamu

Aamulla herätys oli 8.00. Aamupalaksi oli muroja ja jugurttia. Aamupalan jälkeen oli lipunnosto,
jossa annettiin ohjeet siivoamiseen. Pakkaamisen ja siivoamisen jälkeen oli aikaa leikkiä ennen lounasta.
Lounaaksi oli lihapiirakoita. Leikkeinä oli esim. ponileikki ja Ninja.
Lounaan jälkeen jaettiin löytötavarat ja lähdettiin kohti kotia.

Teksti: Retkivartiot

Nietos 2017

Näin partioviikon kunniaksi voisi taas herätellä blogia henkiin. Tässä tammikuulta Pantterit-vartion kirjoitus talviretkestämme Nietoksesta.

Onni Lehtikuja

Perjantai 27.1.

Saavuimme Sierlan leirikeskukseen n. klo 18.00. Ensimmäisenä leikimme perinteisiä partioleikkejä esim. halonkaato ja kärpäslätkä. Seuraavaksi siirtelimme halkoja pois poikien vessan edestä, jotta pojat pääsisivät vessaan. Halkojen jälkeen oli vuorossa rinkkojen sisälle vienti ja majoittuminen, jota seurasi iltapala. Iltapalaksi oli perinteistä sekasalaattia. Iltapalan jälkeen menimme nukkumaan.

Lauantai 28.1.

Heräsimme Pokémonin tunnusmusiikkiin. Herätyksen ja aamutoimien jälkeen oli aamupala. Aamupalaksi oli puuroa. Aamupalan jälkeen oli lipunnosto, jonka yhteydessä annettiin ohjeet aamupäivän rastikiertoon. Rastikierron aikana teimme mm. paarit, ruokaa, solmuja ja ratkoimme Pokémon-visaa. Rastikierroksen päätteeksi teimme itse ruokaa trangialla. Melkein heti lounaan jälkeen oli halkokierto, jossa oli ideana kiertää halkojen osoittamia rasteja lähimaastossa. Halkokierron jälkeen oli vapaa-aikaa. Vapaa-ajan jälkeen oli ensin poikien ja sitten tyttöjen saunat. Saunomisen jälkeen teimme leirimerkit, jotka olivat puiset pienet pokemonpallot. Leirimerkkien teon jälkeen oli nopea iltapala, jonka jälkeen oli bileet. Bileitten jälkeen oli aika mennä nukkumaan.

Sunnuntai 29.1.

Heräsimme 8.00. Söimme aamupalan ja nostimme lipun. Sitten alkoi pakkaaminen ja siivoaminen. Siivoilun ja muun pakkailun jälkeen leikimme muutamia leikkejä ja oli myös "iltanuotio". Tämän jälkeen söimme vielä lihapiirakat ja lähdimme kotia kohti.

Pinkki syksy 2016

Pesukarhut ja muut lippukuntamme sudenpentulaumat suuntasivat
sudenpentujen Pinkki-kilpailuun sunnuntaina 9.10. Kilpailun teemana oli
tällä kertaa Disney. Lähtöön Kasavuoren koululle Kauniaisiin mentiin
vanhempien kyydeillä. Mikäs siinä mennessä, kun keli oli hyvä ja fiilis
myös.

Kilpailun alussa saatiin kartat ja kisapassit ilmoittautumisen yhteydessä.
Karttaa ei kuitenkaan tarvittu, sillä reitti oli merkitty maastoon
kreppinauhoilla. Reitin varrelta piti bongata Disney-hahmoja. Matkan
varrella tapahtui myös pelleilyä.

Kisan tehtävät alkoivat keskusrastilta, jossa jonotettiin puoli tuntia. Tämän
jälkeen kierreltiin muita rasteja: Tarzan-rastilla piti suorittaa temppurata,
Nemo-rastilla etsittiin kadonneita Nemoja erikoiset reikälasit päässä, Elsa-
rastilla koottiin lego-linnaa. Lego-linnaa rakentaessa ohjeet olivat
epäselviä. Gepetton rastilla koottiin puukoira, mutta osa nauloista pääsi
menemään vähän vinoon. Tämä johtui ilmeisesti keskittymisen puutteesta.

Viimeisenä oli Aladin-rasti. Rastilla kuljettiin maitolaatikoilla taikalampun
luo vaarallisen juoksuhiekan yli. Rastilla oli myös tarjolla kuumaa mehua.
Maalissa oli tarjolla ruoaksi lasagnea (hyvää). Aiemmin rakennettu
puukoira lopulta hajosi maalissa. Lopuksi lähdettiin kotiin.

Teksti: Pesukarhut

Rowerway - On The Road, 3.-14.8.2016

Vuosi sitten olin Italiassa kuukauden pituisella seikkailulla. Tänä kesänä sen sijaan suuntasin kahdeksi viikoksi Ranskaan kansainväliselle suurleirille, Roverwaylle. Tapahtuma on suunnattu 16-22 -vuotiaille nuorille ja tällä kertaa 5000 partiolaista kokoontui ympäri Eurooppaa ja sen rajojenkin ulkopuolelta Ranskan. Roverway on kyllä paljon muutakin kuin pelkkä leiri, sillä tapahtuma jakautuu kahteen osaan: polkuun ja pääleiriin. Ensimmäinen osa Roverwaytä vietetään valitsemallaan polulla pienissä, noin 50 hengen kokoisissa heimoissa. Jokaisella polulla on oma teemansa, joka voi olla kaikkea luontoretken ja urbaanin kulttuurielämyksen väliltä.

Kaikki suomalaiset partiolaiset Roverwayllä (me olemme vasemmassa alakulmassa)

 

Letters from my mill -polulla oli minun ja viiden muun suomalaisen lisäksi virolaisia, brittiläisiä, italialaisia ja ranskalaisia partiolaisia. Vaikka nimi ei paljastanut paljoa polun teemasta, tiesimme sen liittyvän luontoon. Marseilleen saavuttuamme meille kerrottiin, että tekisimme töitä paikallisen palokunnan kanssa ehkäisten metsäpaloa. Tämä olikin tedella tärkeä tehtävä, sillä Marseillessa metsäpalon riski on kesäsin todella suuri.

 

Koko polkumme Marseillen vanhassa kaupungissa

Meidät koulutettiin hommaan heti ensimmäisenä päivänä ja seuraavana päivänä lähdimme pienissä ryhmissä ja radiopuhelin kädessä läheiseen luonnonpistoon. Riippuen päivästä ryhmät olivat joko näköalapaikoilla, luonnonpuiston sisäänkäynneillä tai liikkuivat luonnonpuiston sisällä. Tarkoituksena oli tarkkailla maastoa ja katsoa, ettei missään näy epäilyttävää savua, varmistaa, ettei kukaan polta luonnonpuiston sisällä ja kertoa ulkoilijoille tulen vaaroista. Onneksi minään päivänä ei ollut metsäpaloa havaittavissa. Vaikka tehtävä vaikutti alkuun hieman tylsältä, aloin pitää siitä, koska  sen aikana näkyi niin kauniita maisemia, joita en vähään aikaan tule unohtamaan.

 

Ryhmämme maiden eri huivit. Vasemmasta alanurkasta myötäpäivään kiertäen: Suomi, Italia, Viro, Ranska ja Iso-Britannia

 

 

Metsäpaloehkäisyn lisäksi teimme hurjasti muitakin asioita. Pääsimme tutustumaan moneen kertaan Marseilleen, kun kävimme siellä erilaisilla kaupunkireissuilla. Ohjelmaamme kuului muun muassa omatoiminen kaupunkisuunnistus, kävelyretki vanhassa kaupungissa paikallisen oppaan kanssa ja iltapäivä rannalla. Takaisin leirissä vietimme paljon aikaa lentopalloa pelaten, mutta myös ranskalainen petankki tuli tutuksi.




Liikuimme pienissä ryhmissä ympäri Marseillea ja tutustuimme kaupunkiin. (kuva Coraline Fuchs)

 

Leiriarki oli myös omalla tavallaan erittäin jännittävää ja ainutlaatuista, kun lähialueen villisiat tulivat öisin vieraileemaan meille. Ne haistoivat biojätteen ja tulivat sen johdattelemina leirintäalueelle.  Villisiat löysivät tiensä jopa joidenkin telttaan ja toisella kerralla ne etsivät ruokaa ystäväni repusta. Rauhallisen käyttäytymisen ansiosta vältyttiin suuremmilta ongelmilta, eikä tapaturmia tapahtunut. On kuitenkin myönnettävä, että oli älyttömän siistiä nähdä villisika yöllä kolmen metrin etäisyydeltä!

 

Kun polkuosuus loppui, kapusimme yöbussiin, joka vei meidät Jambvilleen pääleirille. Koko porukka oli hieman allapäin, sillä kaikki olisivat halunneet jatkaa leirielämää Marseillessa. Samalla odotimme kuitenkin innoissamme mitä Roverwayn toinen osuus toisi tullessaan. Bussin kaartuessa leirintäalueen viereen edellisen illan huolet olivat jo ehtineet unohtua. Aurinko paistoi, musiikki pauhasi ja fiilis oli korkealla.

 

Pitkän päivän jälkeen ei voinut muuta, kuin istua bussin lattialla

 

Pääleirillä ohjelma koostui monen monesta työpajasta, joista sai valita kavereiden kanssa mieleisensä. Kävimme esimerkiksi pitkää keskustelua vammaisuudesta ja saimme kokeilla miten vaikeaa rullatuolissa liikkuminen on (etenkin hyvin epätasaisella pellolla!). Iltaisin koko leiri kokoontui lavan eteen nauttimaan huikeista iltaohjelmista, joissa laulu raikasi ja tanssijalka vipatti. Yhteisin ohjelman jälkeen iltaa pääsi jatkamaan discossa, kahviloissa tai perinteisesti nuotion äärellä.

 




Rullatuolissa liikkuminen epätasaisessa maastossa on vaikeaa - etenkin kun työntäjä ei näe mitään!

Myös pääleiri läheni loppuaan liian nopeasti ja oli aika hyvästellä kaikki uudet ystävänsä. Kahden viikon aikana meidän ryhmästä  oli muovautunut tiivis porukka, jota ei olisi halunnut jättää taakseen. Vaihdoimme ahkerasti yhteystietojamme ja lupasimme toisillemme, että tapaisimme uudestaan. Ei siis tarvinnut pelätä, että yhteinen matkamme loppuisi Roverwayn kanssa siihen paikkaan. Joidenkin kanssa tapasimme uudestaan jo samana iltana, kun kaikki olivat saapuneet yhteiskuljetuksilla Pariisiin. Kävimme yhdessä syömässä ja muistelimme leirin kaikkia kohokohtia. Valvoimme pitkälle yöhön, kunnes meidän piti irtautua porukasta ja suunnata lentokentälle. Heti istuuduttuani lentokoneeseen nukahdin ja näin unta suuresta seikkailustani.



Ranskassa oli todella luksusta saada uunituoretta patonkia aamupalaksi joka päivä, mutta viikon kuurin jälkeen oli kivaa vaihtelua saada nauttia puurosa

 



Oltuani nämä kaksi viikkoa Ranskassa yksi asia tuli hyvin selväksi: juuri kansainvälinen toiminta tekee partiosta parhaimman harrastuksen.



Partiossa rakennetaan ystävyyttä yli rajojen

 

Olen todellakin suuntaamassa kesällä 2018 Alankomaihin seuraavalle Roverwaylle ja voin vain lämpimästi suositella muille samaa!!!

 

Partioterkuin,

Miksu

Finnjamboree Roihu

Lähdimme Roihulle 20.7. Leppävaaran urheilupuiston parkkipaikalta klo 12:30. Bussit pakattiin täyteen ja matka alkoi 17 000 muun partiolaisen kanssa kohti Evon leirikeskusta ja Finnjamboree Roihua. Ensimmäisenä päivänä ei ollut leirin avajaisten lisäksi muuta ohjattua ohjelmaa. Rakentelimmekin siis leiriä ja tutustuimme meidän savussamme majaileviin hongkongilaisiin. Rakentelu oli vapaata ja siinä välissä ehti pelata korttia, tutustua leiriin ja nähdä vanhoja partiokavereita. Leirilippukuntamme nimi oli Tuplahaukat.



Korttia pelattiin paljon

2×Haukat

Kulttuurit kohtasivat leirillä

Seuraavana päivänä alkoivat laaksot, joissa kävimme lähes jokaisena päivänä. Laaksoista päällimmäiseksi jäi mieleen vesilaakson suppaaminen. Eräässä laaksossa oli myös ylityksiä ja alituksia sisältävä ramborata, joka päättyi muta-altaaseen. Samassa laaksossa oli myös muita urheilullisia aktiviteettejä. Eniten pidin kuitenkin vapaa-ajasta, jolloin pelasimme korttia ja hengailimme savussa.


Monien aktiviteettien ohella leirillä pääsi myös suppailemaan

Ramboradalla riitti vauhtia

Lopuksi vilvoiteltiin muta-altaassa

Iltaisinkin leirillä riitti ohjelmaa, esimerkiksi savu- ja alaleiri-ilta. Viimeisenä iltana oli päättäjäiset, joissa Sanni oli pääesiintyjänä. Ne olivat hienot! Iltapalaksi oli myös herkullista grilliruokaa.


Savusta löytyi myös Niinumaa-kyltti



Sanni oli päättäjäisten pääesiintyjä

Lähdimme Roihulta 28.7. n. klo 11.00 bussilla kohti Leppävaaraa. Ikimuistoinen leiri oli päättynyt.


Leirillä tapasi vanhoja kavereita, mutta löysi myös uusia

Teksti: Oliver Sohlberg
Kuvat: Mikaela Kaunisaho (Lisää kuvia osoitteessa http://niinu.kuvat.fi/kuvat/2016/Roihu/)

Lauantai ja matkan päätös

Lauantaina ajoimme Zagrebin keskustaan, josta päätimmekin lähteä valloittamaan läheistä vuorta. Ajoimme vuorelle kaunista serpentiinitietä pitkin ja bensavalokin ehti syttyä matkalla, mutta ylös päästiin. Viimeisen pätkän kävelimme vuoren huipulle, missä selvisi että kyseisessä paikassa järjestetään alppihiihdon maailmancupin osakilpailuja. Tanja Poutiainenkin oli pariin otteeseen päässyt palkintopallille. Huipulta oli mahtavat näkymät alas laaksoon ja huipulla oli myös valtava tv-lähetystorni. Huipun jälkeen laskeuduimme takaisin autolle ja aloimme valmistelemaan herkullista lounasta. Lounaaksi teimme pastaa ja nakkimössöä. Ruoasta saimme riittävästi rasvaa, jonka jälkeen jaksoimme jatkaa matkaa takaisin Zagrebin keskustaan, jossa vierailimme modernissa nykytaiteenmuseossa. Taide oli tulkintakapasiteettimme ylittävää, mutta ainakin itse pyöreä rakennus suihkulähteineen oli hieno. Kiersimme jonkin aikaa kaupunkia ja menimme miettimään nettikahvilaan seuraavaa siirtoamme. Päätimme yöpyä läheisessä autocampissä. Koska olimme viettäneet kahvilassa muutaman tunnin, olimme nääntyä nälkään. Niinpä menimme 50 metrin päässä sijaitsevaan mäkkäriin illalliselle. Paikka oli melko samanlainen kuin Suomessakin, paitsi itsepalvelumaustepöytää ei löytynyt. Päivä oli kulunut nopeasti ja kello lähestyi jo yhdeksää. Niinpä päätimme lähteä ajamaan kohti yöpaikkaamme, jossa respa olisi auki kymmeneen. Olimme perillä klo 21:15 ja saimme kuulla respan työntekijältä nettisivuilla olevan virhe ja paikan olevan auki vain yhdeksään. Työntekijä ei suostunut joustamaan, joten jouduimme etsimään uutta yöpaikkaa. Lähdimme ajamaan kohti lentokenttää ja yövyimme läheisessä hostellissa, jossa ystävällinen saksalaismies otti meidät vastaan. Menimme nopeasti nukkumaan.

Huipulta oli mahtavat näkymät.

Ruoaksi oli jälleen pastaa ja nakkeja.

Taidenäyttelystä löytyä jotain tutunkin näköistä.

Viimeinen yö vietettiin hiukan juhlallisemmassa paikassa(telttaan nähden).

Sunnuntaina oli aika jättää Kroatia ja suunnata lentokentälle. Olimme muutaman tunnin etuajassa, joten odottelua oli paljon. Lopulta pääsimme kuitenkin lentokoneeseen ja Amsterdamiin, jossa meillä oli viiden tunnin mittainen välipysähdys. Aika oli juuri sopiva kaupungin kiertelyyn ja ruokailuun. Nähtävää oli paljon, sillä jokainen rakennus oli jo itsessään nähtävyys. Palasimme hyvissä ajoin lentokentälle, josta suuntasimme viimein Suomeen. Suomessa olimme vasta yöllä. Helsinki-Vantaan lentokentällä otimme viimeisen ryhmäkuvan ja lähdimme koteihimme nukkumaan.

Auton tyhjennystä reissun jälkeen.

Amsterdam oli näkemisen arvoinen.

Vihdoin Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Nyt kotiin!