 |
| Kaikki suomalaiset partiolaiset Roverwayllä (me olemme vasemmassa alakulmassa) |
Letters from my mill -polulla oli minun ja viiden muun suomalaisen
lisäksi virolaisia, brittiläisiä, italialaisia ja ranskalaisia partiolaisia.
Vaikka nimi ei paljastanut paljoa polun teemasta, tiesimme sen liittyvän
luontoon. Marseilleen saavuttuamme meille kerrottiin, että tekisimme töitä
paikallisen palokunnan kanssa ehkäisten metsäpaloa. Tämä olikin tedella tärkeä
tehtävä, sillä Marseillessa metsäpalon riski on kesäsin todella suuri.
 |
| Koko polkumme Marseillen vanhassa kaupungissa |
Meidät koulutettiin hommaan heti ensimmäisenä päivänä ja seuraavana
päivänä lähdimme pienissä ryhmissä ja radiopuhelin kädessä läheiseen luonnonpistoon.
Riippuen päivästä ryhmät olivat joko näköalapaikoilla, luonnonpuiston
sisäänkäynneillä tai liikkuivat luonnonpuiston sisällä. Tarkoituksena oli
tarkkailla maastoa ja katsoa, ettei missään näy epäilyttävää savua, varmistaa,
ettei kukaan polta luonnonpuiston sisällä ja kertoa ulkoilijoille tulen
vaaroista. Onneksi minään päivänä ei ollut metsäpaloa havaittavissa. Vaikka
tehtävä vaikutti alkuun hieman tylsältä, aloin pitää siitä, koska sen aikana näkyi niin kauniita maisemia,
joita en vähään aikaan tule unohtamaan.
 |
| Ryhmämme maiden eri huivit. Vasemmasta alanurkasta myötäpäivään kiertäen: Suomi, Italia, Viro, Ranska ja Iso-Britannia |
Metsäpaloehkäisyn lisäksi teimme hurjasti muitakin asioita. Pääsimme
tutustumaan moneen kertaan Marseilleen, kun kävimme siellä erilaisilla kaupunkireissuilla.
Ohjelmaamme kuului muun muassa omatoiminen kaupunkisuunnistus, kävelyretki vanhassa
kaupungissa paikallisen oppaan kanssa ja iltapäivä rannalla. Takaisin leirissä
vietimme paljon aikaa lentopalloa pelaten, mutta myös ranskalainen petankki
tuli tutuksi.
 |
| Liikuimme pienissä ryhmissä ympäri Marseillea ja tutustuimme kaupunkiin. (kuva Coraline Fuchs) |
Leiriarki oli myös omalla tavallaan erittäin jännittävää ja
ainutlaatuista, kun lähialueen villisiat tulivat öisin vieraileemaan meille. Ne
haistoivat biojätteen ja tulivat sen johdattelemina leirintäalueelle. Villisiat löysivät tiensä jopa joidenkin
telttaan ja toisella kerralla ne etsivät ruokaa ystäväni repusta. Rauhallisen
käyttäytymisen ansiosta vältyttiin suuremmilta ongelmilta, eikä tapaturmia
tapahtunut. On kuitenkin myönnettävä, että oli älyttömän siistiä nähdä
villisika yöllä kolmen metrin etäisyydeltä!
Kun polkuosuus loppui, kapusimme yöbussiin, joka vei meidät Jambvilleen
pääleirille. Koko porukka oli hieman allapäin, sillä kaikki olisivat halunneet
jatkaa leirielämää Marseillessa. Samalla odotimme kuitenkin innoissamme mitä
Roverwayn toinen osuus toisi tullessaan. Bussin kaartuessa leirintäalueen
viereen edellisen illan huolet olivat jo ehtineet unohtua. Aurinko paistoi,
musiikki pauhasi ja fiilis oli korkealla.
 |
| Pitkän päivän jälkeen ei voinut muuta, kuin istua bussin lattialla |
Pääleirillä ohjelma koostui monen monesta työpajasta, joista sai valita
kavereiden kanssa mieleisensä. Kävimme esimerkiksi pitkää keskustelua
vammaisuudesta ja saimme kokeilla miten vaikeaa rullatuolissa liikkuminen on
(etenkin hyvin epätasaisella pellolla!). Iltaisin koko leiri kokoontui lavan
eteen nauttimaan huikeista iltaohjelmista, joissa laulu raikasi ja tanssijalka
vipatti. Yhteisin ohjelman jälkeen iltaa pääsi jatkamaan discossa, kahviloissa
tai perinteisesti nuotion äärellä.
 |
| Rullatuolissa liikkuminen epätasaisessa maastossa on vaikeaa - etenkin kun työntäjä ei näe mitään! |
Myös pääleiri läheni loppuaan liian nopeasti ja oli aika hyvästellä
kaikki uudet ystävänsä. Kahden viikon aikana meidän ryhmästä oli muovautunut tiivis porukka, jota ei olisi
halunnut jättää taakseen. Vaihdoimme ahkerasti yhteystietojamme ja lupasimme
toisillemme, että tapaisimme uudestaan. Ei siis tarvinnut pelätä, että yhteinen
matkamme loppuisi Roverwayn kanssa siihen paikkaan. Joidenkin kanssa tapasimme
uudestaan jo samana iltana, kun kaikki olivat saapuneet yhteiskuljetuksilla
Pariisiin. Kävimme yhdessä syömässä ja muistelimme leirin kaikkia kohokohtia.
Valvoimme pitkälle yöhön, kunnes meidän piti irtautua porukasta ja suunnata
lentokentälle. Heti istuuduttuani lentokoneeseen nukahdin ja näin unta suuresta
seikkailustani.
 |
| Ranskassa oli todella luksusta saada uunituoretta patonkia aamupalaksi joka päivä, mutta viikon kuurin jälkeen oli kivaa vaihtelua saada nauttia puurosa |
Oltuani nämä kaksi viikkoa Ranskassa yksi asia tuli hyvin selväksi:
juuri kansainvälinen toiminta tekee partiosta parhaimman harrastuksen.
 |
| Partiossa rakennetaan ystävyyttä yli rajojen |
Olen todellakin suuntaamassa kesällä 2018 Alankomaihin seuraavalle Roverwaylle
ja voin vain lämpimästi suositella muille samaa!!!
Partioterkuin,
Miksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti