17.10.2016

Rowerway - On The Road, 3.-14.8.2016

Vuosi sitten olin Italiassa kuukauden pituisella seikkailulla. Tänä kesänä sen sijaan suuntasin kahdeksi viikoksi Ranskaan kansainväliselle suurleirille, Roverwaylle. Tapahtuma on suunnattu 16-22 -vuotiaille nuorille ja tällä kertaa 5000 partiolaista kokoontui ympäri Eurooppaa ja sen rajojenkin ulkopuolelta Ranskan. Roverway on kyllä paljon muutakin kuin pelkkä leiri, sillä tapahtuma jakautuu kahteen osaan: polkuun ja pääleiriin. Ensimmäinen osa Roverwaytä vietetään valitsemallaan polulla pienissä, noin 50 hengen kokoisissa heimoissa. Jokaisella polulla on oma teemansa, joka voi olla kaikkea luontoretken ja urbaanin kulttuurielämyksen väliltä.

Kaikki suomalaiset partiolaiset Roverwayllä (me olemme vasemmassa alakulmassa)
 

Letters from my mill -polulla oli minun ja viiden muun suomalaisen lisäksi virolaisia, brittiläisiä, italialaisia ja ranskalaisia partiolaisia. Vaikka nimi ei paljastanut paljoa polun teemasta, tiesimme sen liittyvän luontoon. Marseilleen saavuttuamme meille kerrottiin, että tekisimme töitä paikallisen palokunnan kanssa ehkäisten metsäpaloa. Tämä olikin tedella tärkeä tehtävä, sillä Marseillessa metsäpalon riski on kesäsin todella suuri.

 
Koko polkumme Marseillen vanhassa kaupungissa

Meidät koulutettiin hommaan heti ensimmäisenä päivänä ja seuraavana päivänä lähdimme pienissä ryhmissä ja radiopuhelin kädessä läheiseen luonnonpistoon. Riippuen päivästä ryhmät olivat joko näköalapaikoilla, luonnonpuiston sisäänkäynneillä tai liikkuivat luonnonpuiston sisällä. Tarkoituksena oli tarkkailla maastoa ja katsoa, ettei missään näy epäilyttävää savua, varmistaa, ettei kukaan polta luonnonpuiston sisällä ja kertoa ulkoilijoille tulen vaaroista. Onneksi minään päivänä ei ollut metsäpaloa havaittavissa. Vaikka tehtävä vaikutti alkuun hieman tylsältä, aloin pitää siitä, koska  sen aikana näkyi niin kauniita maisemia, joita en vähään aikaan tule unohtamaan.

 

Ryhmämme maiden eri huivit. Vasemmasta alanurkasta myötäpäivään kiertäen: Suomi, Italia, Viro, Ranska ja Iso-Britannia
 

 



Metsäpaloehkäisyn lisäksi teimme hurjasti muitakin asioita. Pääsimme tutustumaan moneen kertaan Marseilleen, kun kävimme siellä erilaisilla kaupunkireissuilla. Ohjelmaamme kuului muun muassa omatoiminen kaupunkisuunnistus, kävelyretki vanhassa kaupungissa paikallisen oppaan kanssa ja iltapäivä rannalla. Takaisin leirissä vietimme paljon aikaa lentopalloa pelaten, mutta myös ranskalainen petankki tuli tutuksi.



Liikuimme pienissä ryhmissä ympäri Marseillea ja tutustuimme kaupunkiin. (kuva Coraline Fuchs)
 

Leiriarki oli myös omalla tavallaan erittäin jännittävää ja ainutlaatuista, kun lähialueen villisiat tulivat öisin vieraileemaan meille. Ne haistoivat biojätteen ja tulivat sen johdattelemina leirintäalueelle.  Villisiat löysivät tiensä jopa joidenkin telttaan ja toisella kerralla ne etsivät ruokaa ystäväni repusta. Rauhallisen käyttäytymisen ansiosta vältyttiin suuremmilta ongelmilta, eikä tapaturmia tapahtunut. On kuitenkin myönnettävä, että oli älyttömän siistiä nähdä villisika yöllä kolmen metrin etäisyydeltä!

 

Kun polkuosuus loppui, kapusimme yöbussiin, joka vei meidät Jambvilleen pääleirille. Koko porukka oli hieman allapäin, sillä kaikki olisivat halunneet jatkaa leirielämää Marseillessa. Samalla odotimme kuitenkin innoissamme mitä Roverwayn toinen osuus toisi tullessaan. Bussin kaartuessa leirintäalueen viereen edellisen illan huolet olivat jo ehtineet unohtua. Aurinko paistoi, musiikki pauhasi ja fiilis oli korkealla.

 
Pitkän päivän jälkeen ei voinut muuta, kuin istua bussin lattialla

 

Pääleirillä ohjelma koostui monen monesta työpajasta, joista sai valita kavereiden kanssa mieleisensä. Kävimme esimerkiksi pitkää keskustelua vammaisuudesta ja saimme kokeilla miten vaikeaa rullatuolissa liikkuminen on (etenkin hyvin epätasaisella pellolla!). Iltaisin koko leiri kokoontui lavan eteen nauttimaan huikeista iltaohjelmista, joissa laulu raikasi ja tanssijalka vipatti. Yhteisin ohjelman jälkeen iltaa pääsi jatkamaan discossa, kahviloissa tai perinteisesti nuotion äärellä.

 



Rullatuolissa liikkuminen epätasaisessa maastossa on vaikeaa - etenkin kun työntäjä ei näe mitään!
Myös pääleiri läheni loppuaan liian nopeasti ja oli aika hyvästellä kaikki uudet ystävänsä. Kahden viikon aikana meidän ryhmästä  oli muovautunut tiivis porukka, jota ei olisi halunnut jättää taakseen. Vaihdoimme ahkerasti yhteystietojamme ja lupasimme toisillemme, että tapaisimme uudestaan. Ei siis tarvinnut pelätä, että yhteinen matkamme loppuisi Roverwayn kanssa siihen paikkaan. Joidenkin kanssa tapasimme uudestaan jo samana iltana, kun kaikki olivat saapuneet yhteiskuljetuksilla Pariisiin. Kävimme yhdessä syömässä ja muistelimme leirin kaikkia kohokohtia. Valvoimme pitkälle yöhön, kunnes meidän piti irtautua porukasta ja suunnata lentokentälle. Heti istuuduttuani lentokoneeseen nukahdin ja näin unta suuresta seikkailustani.


Ranskassa oli todella luksusta saada uunituoretta patonkia aamupalaksi joka päivä, mutta viikon kuurin jälkeen oli kivaa vaihtelua saada nauttia puurosa
 


Oltuani nämä kaksi viikkoa Ranskassa yksi asia tuli hyvin selväksi: juuri kansainvälinen toiminta tekee partiosta parhaimman harrastuksen.


Partiossa rakennetaan ystävyyttä yli rajojen
 

Olen todellakin suuntaamassa kesällä 2018 Alankomaihin seuraavalle Roverwaylle ja voin vain lämpimästi suositella muille samaa!!!

 

Partioterkuin,

Miksu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti