Kun viime kesänä selasin Heppu-lehteä en tiennyt, että olisin jo vuoden päästä ulkomailla unohtumattomalla partiomatkalla. Bongasin Pääkaupunkiseudun Partiolaisten lehdestä pienen ilmoituksen, jossa oli ainoastaan Vespan kuva ja Italian lippu. Olin tietenkin heti kiinnostunut, kun tajusin, että kyseessä oli jonkinlainen partiotapahtuma ulkomailla. Pidän matkustelemisesta ja kansainvälinen partiotoiminta on aina mielenkiintoista. Aloin suoraan etsiä tietoa tästä mystisestä tapahtumasta. Löydettyäni tapahtuman nettisivut ja luettuani lisää matkasta, minun oli pakko päästä mukaan.
Explorer Belt (EB) on Suomen Partiolaisten järjestämä ulkomaanmatka, joka on suunattu 16-26-vuotiaille partiolaisille. EB on kokonaisuus yhdessä tekemisestä, itsensä likoon laittamisesta, uusien asioiden tekemisestä, uusista ystävistä ja ennen kaikkea itsensä voittamisesta. ”Explorer Belt on suuri seikkailu, kuin ensimmäinen yöretki sudenpennulle.” Matkaan kuuluu kymmenen päivän vaellus pareittain ja sen jälkeen tutustumista kohdemaan ihmisiin ja kulttuuriin.
Ulkomaanmatkalle en kuitenkaan pääsyt pelkästään ilmoittautumalla, vaan tähän kuului hieman omalaatuinen hakuprosessi. Jokaisen matkalle haluavan piti lähettää syyskyyn alkuun mennessä vapaamuotoinen hakemus, jossa piti muun muassa kertoa hauskin partiokommellus ja näyttää valokuva itse tehdystä foccacciasta. Oli siis vaikeaa tietää, mitä kannattaisi kertoa itsestään. Kun olin vienyt hakemukseni pois, seurasi odottelua, odottelua ja odottelua, kunnes omaan postilaatikkoon tipahti kirje, jossa kerrottiin minun päässeen mukaan EB:lle.
 |
| Jäätelösyöntiä keskellä roomalaista piazzaa. |
Kesäkuun lopussa minä ja vajaa 40 muuta partiolaista ympäri Suomea suuntasimme kohti Italiaa jännittyneinä, mutta ennakkoluulottomina. Matka kesti kauan, mutta oli niin paljon tekemistä ja keskusteltavaa ettei missään vaiheessa ehtinyt tylsistyä. Kun saavuimme Garda järven pohjoispuolelle alkoi valmistautuminen kymmenen päivän vaellukselle. Parini oli Antti, jota en ollut tuntenut ennen koko EB:tä. (Olin kuitenkin tavannut hänet ennen Italiaan lähtöä, joten ei tarvitse huolestua siitä, että lähdin kokonaaan tuntemattoman kanssa reissuun.) Aikomuksenamme oli kävellä yhteensä 200 km, mikä oli aikamoinen haaste, etenkin kun kohdallemme osui helleaalto ja 40 asteen lämpötilat. Lämpöön kuitenkin tottui parin päivän sisällä, vaikeampi osuus oli kävellä noin 20 km päivässä noin 15 kilon rinkka selässä. Mikä teki vaelluksesta vielä haastavamman, oli se, että lähdimme matkaan minimaalisella rahasummalla ja ilman omia puhelimia.
 |
| Taustalla vesiputouspuisto. |
Matkallamme tapasimme paljon avuliaita ja vieraanvaraisia ihmisiä. Yllätyimme oikein, miten paljon apua saimme. Saimme melkein jokaisena päivänä jotain ilmaiseksi, useimmiten hedelmiä tai kylmää vettä. Tämä oli täydellistä, kun tarvitsi jotain viileää tai raikasta tai muutenkin jotain pientä suupalaa. Antti tai minä emme kumpikaan puhuneet italiaa, mikä teki kommunikoinnin tietenkin paljon haastavammaksi. Osasimme kuitenkin jonkun verran ranskaa ja sitä soveltamalla ja eleillä saimme tärkeät asiat kerrottua. Olimme myös kirjottaneet muistiin tärkeät asiat kuten: ”Voimmeko täyttää vesipullomme? – Possiamo riempire les nostre bottliga d'aqua?” Maisemat olivat hienoja, kävelimme paljon maissipeltojen ja pienten kylien ohi. Nukuimme joka yö erilaisissa ja mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa. Yksi yö erään perheen sohvalla, toinen yö kahvila-baarin takapihalla. Itse aloin arvostamaan paikallisten asennetta ja ystävällisyyttä.
 |
| Ensimmäisen vaelluspäivän rusketusrajat! |
Kymmenen päivää hurahti hetkessä ohi ja saavuin parini kanssa maaliin, jossa näimme muut. Jokaisella oli kerrottavana hulluimpia tarinoita omaalta vaellukselta. Ruoan tankkauksen ja rakkojen hoidon jälkeen lähdimme Veronaan, josta yhteinen matkan osuus alkoi. Kävimme Veronassa, Venetsiassa, Bolognassa, Firenzessä, Roomassa ja Torinossa. Ohjelmaamme kuului muutakin kuin kaupunkivierailuja, shoppailua ja museokäyntejä. Olimme myös vesipuistossa, viinitilalla, etruskiluolissa, vesiputouspuistoissa rannalla ja muissa kiinnostavissa kohteissa.
Kuukausi oli nopeasti ohi ja olisin toivonut (niin kuin varmaan moni muukin), että matkamme vielä jatkuisi. 40 partiolaista, joita en aiemmin tuntenut, tulivat nopeasti tutuiksi ja läheisiksi. Matka oli itselleni unohtumaton kokemus ja voin sanoa, että EB on parasta, mitä olen koskaan saanut partiolta. Olen oppinut itsestäni niin paljon ja ylittänyt itseni erilaisilla tasoilla. Se mikä EB:ssä on erilaista, on
se, ettei oikeasti tiedä mitä tulee tapahtumaan ennen kuin se tapahtuu, ja on vain pakko odottaa avoimena.
 |
| Firenzen karusellissa. Kuva: Teppo Lindberg. |
Jos Explorer Belt kiinostaa sinua partioelämyksenä, niin suosittelen lämpimästi hakemaan mukaan. Ehkä sinullekin (melkein) kaikki selviää aikanaan..
Mikaela Kaunisaho, vaeltaja
