CirkusRankinen lauantai

Herätys tapahtui aamulla räikeästi kahden kattilankannen voimin, aamurutiinit olivat jo tutut. Lipunnoston jälkeen oli melonnan kuivaharjoittelua, eli toisin sanoen johtajat näyttivät mitä tehdä ja ei kanootissa, mikä oli hauskaa. Tämän jälkeen pääsimme itse melomaan Lepsämänjokea pitkin. Melonta oli aluksi hankalaa, sillä törmäilimme jatkuvasti kaisloihin (Lauran mukaan kahdeksan, Anttonin mukaan ainakin neljäkymmentä kertaa). Tekniikka vaati siis hiomista. Alun kankeuden jälkeen emme kuitenkaan enää törmäilleet. Yksi ryhmä harjoitteli myös kanootilla kaatumista tositoimissa, mutta onneksi pelastusryhmä oli liikkeellä.

Melonnan kuivaharjoittelua

Melontaa Lepsämänjoessa, paikoitellen esiintyi tiheää kasvustoa.

Yksi ryhmä pääsi kokeilemaan kanootilla kaatumista

 

Vapaa-aikana me hakkasimme klapeja, pelasimme korttia ja kerroimme teltassa iltasatuja. Johtajat myös laittoivat sudareita ja seikkailijoita pelaamaan potkupeliä, jossa palkintona oli pepsitölkki. Hyvän ja ravitsevan lounaan jälkeen kävimme omatekoisessa telttasaunassamme ja teimme retkimerkkejä. Sauna päästi jonkin verran lämpöä, vaikka johtajiston mukaan se oli lämmin telttasaunaksi. Retkimerkkinä oli pienikokoinen tirehtöörin hattu, jonka teko oli haastavaa, mutta siitäkin selviydyttiin voittajina.

Retkimerkin tekoa

Telttasauna

 

Kun olimme saunoneet tarpeeksi, oli aika purkaa sauna. Viimein iltanuotion koittaessa pääsimme esittämään suunnittelemamme esitykset ja niille huudettiin (siis hyvässä mielessä). Tämän jälkeen jaettiin ansiomerkkejä: sudenpentusolki Daniel Sohlbergille, tarpojasolki Oliver Sohlbergille ja ll luokan Mannerheiminsolki Mikaela Kaunisaholle. Lopuksi teimme sisarruspiirin, lauloimme Tää ystävyys ei raukene ja lähdimme valmistautumaan iltapalaan.

Saunan purkamista

 

Iltanuotiolla

Tiivistettynä: ohjelma on ollut hauskaa, vapaa-aikaa on ollut riittävästi ja ruoka on ollut huippua!

 

Antton Oinaanoja, Laura Ramstedt ja Ilari Säkkinen



CirkusRankinen torstai ja perjantai

Torstai

Saavuimme leiriin yhteiskuljetuksilla Niipperin koululta lippukuntamme omaan kämppään Lepsämään.  Leirielämä oli valmis alkamaan! Alkuun laitoimme yhteistuumin puolijoukkueteltat pystyyn, minkä jälkeen tutustuttiin muihin leiriläisiin nimileikkien, kuten Lännen nopeimman, merkeissä. Tutustuttuamme toisiimme siirryimme iltaohjelmaan. Iltapalaksi oli tietysti perinteisesti sekasalaattia. Lopulta oli nukkumaanmenoaika. Suuri osa nukkui teltoissa, mutta minä yhdessä Nipan, Oliverin ja Jyrin kanssa menimme riippumattoihin.

Iltanuotiolla

Keittiö nauttii iltapalastaan



 

Perjantai

Heräsimme kello kahdeksalta aamupalalle, jota seurasi lipunnosto. Lipunnostossa meidät jaettiin leirivartioihin, joissa suoritamme ohjelmaa. Tämän jälkeen oli hetki vapaa-aikaa, minkä päätteeksi lähdettiin kiertämään rasteja. Rasteina päällimmäisenä jäi mieleen jongleerausrasti, jossa tehtiin jongleerauspalloja riisistä sekä ilmapalloista ja jongleerattiin niillä. Se oli hauskaa! Sitten koitti taas ruoka, jonka jälkeen suunniteltiin sirkusaiheisia esityksiä huomiselle iltaohjelmalle. Kun esitykset olivat loppuun asti hiotut, niin saimme vastuutehtäväksi pystyttää saunan. Sauna tehtiin puolijoukkueteltasta. Suoriuduimme tehtävästä nopeasti. Koska meille jäi luppoaikaa menimme pelaamaan jalkapalloa kämpän jalkapallokentälle. Oli vapaa-ajan aika, jolloin me vaan chillattiin riippumatoilla juttelemassa niitä näitä. Ohjelmaa jatkettiin riehumisleikeillä: ensin leikimme puunkaatoa ja sen jälkeen otettiin monta erää präidistä, eli eräänlaista lipunryöstöä. Iltapalaksi saatiin rahkaa.

Lassi jongleeraa

Saunateltta alkuvaiheessa

Siinä on paikka, mikset jo lauo

Präidis täydessä käynnissä

 

 

 

 

 Lassi Levoranta

Partioviikko

Viime viikolla vietettiin partioviikkoja, mikä näkyi lukuisina partiopukuun pukeutuneina oppilaina koulussa, Kampin edessä aamukahvia jakavina aktiivisina Pop up –kolon partiolaisina sekä lukuisina tapahtumina pitkin viikkoa.

Lippukunnassamme partioviikko lähti kunnolla käyntiin perinteisissä Yrjönpäivän juhlissa eli Yrjänöissä. Siellä meitä viihdytti vartio Pallokalat järjestämällään näytöksellä Pyhän Yrjön legendasta. Sen jälkeen oli vuorossa leikkimielinen kilpailu, jossa osallistujien piti etsiä kadonneita trangian osia ja laittaa ne kokoon. Tunnelmaa rauhoitti lippukunnanjohtajan Henry Konnoksen pitämä puhe, jossa kerrottiin muun muassa retkien merkityksestä partiossa. Vielä ennen tapahtuman päättäviä yrjömuffinsseja ja –boolia julkaistiin lippukuntamme vuoden Yrjö ja Prinsessa. Vuoden Yrjöksi valittiin Nipa ja Prinsessaksi Timo, melko miesvaltainen pariskunta.

Pyhä Yrjö lyö julman lohikäärmeen.

Trangian kasausta hurjalla vauhdilla.

Perinteinen lippukunnanjohtajan puhe.

Seuraava tapahtuma johon lippukuntamme osallistui oli partiotaitokilpailu Törmä lauantaina. Kilpailuun osallistui lippukunnastamme kaksi vartiota: tarpojavartio Pallokalat sekä seikkailijavartio KilPa. Kilpailussa päästiin soveltamaan opittuja taitoja ja oppimaan myös uutta. Seikkailijoiden keskuudessa uusia kokemuksia oli ainakin sprayaaminen sekä paloauton sisältöön tutustuminen. Tarpojille taas mieleen painui istutuskaukalon väkertäminen ja kokkailu raekuurossa. Ajoittaisista vesi-, rae- ja räntäsateista huolimatta maaliin selvittiin kunnialla.

Paloautoon tutustumassa.

Spraymaalia!

Oikeaoppinen ilmoittautuminen rastille.

Partioviikko huipentui kun Pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan piirien partiolaiset kokoontuivat Kohtaamisessa. Meidän lippukunnastamme osallistujia oli lähes 30 ja Helsinkiin lähdettiin aamulla Niipperin koululta. Aamupäivä vietettiin Kansalaistorilla, jossa päästiin kokeilemaan esimerkiksi sumoa, jalkapalloa kupla-asuissa ja ratsastamista rodeohärällä. Lopulta siirryttiin Senaatintorille, jossa oli lavaohjelmaa. Pallokalojen kerrottiin saavuttaneen Törmässä toinen sija ja Timolle myönnettiin ll luokan Mannerheim-solki. Virallisen osuuden jälkeen kuultiin Roihun leiribiisi ja muita kappaleita. Tanssimisen välissä käytiin myös syömässä nakkikeittoa. Päivän päätyttyä palattiin Niipperin koululle ja koteihin.

Kesämuistoja: Jamboree 2015

Lippukunnastamme Japaniin 23. maailmanjamboreelle ja Suomen joukkueen oheismatkalle lähti kaksi ihmistä, minä ja Kerkko. Lähdimme Helsinki-Vantaalta keskiviikkona ja lensimme Munchenin kautta Tokioon, jonne saavuimme torstaina. Tarina kertoo että osa saksalaisista ainakin paluumatkalla lensi Helsingin kautta, kun suomalaiset lensivät Saksan kautta. Tokiossa ensimmäisenä päivänä kiertelimme tilausbussilla temppeleitä ja kävimme Tokion kaupungintalon näköalatasanteella. Toisen päivä Tokiossa vietimme pienemmissä ryhmissä kaupunkia kierrellen. Käytimme muun muassa julkisia ja pääsimme siten tutustumaan paikalliseen metroon. Vierailimme esimerkiksi paikallisissa elektroniikkakaupoissa. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Fuji-vuoren kupeeseen jossa meillä oli kävelyretki näköalatasanteelle (n. 1,5 km suuntaansa +30 celsiusastetta). Täältä menimme perinteiseen majataloon, ryokaniin, jossa meidät majoitettiin tatamipedeille ja annettiin yukata-kaavut. Yövyttyämme lähdimme kohti Kiotoa shinkansenilla, luotijunalla. Kiotossa tutustuimme vanhaan pääkaupunkiin ja kiertelimme nähtävyyksiä, esimerkkinä kultainen temppeli. Kiotosta lähdimme jamboreelle varatulla shinkansenilla kohti Yamaguchia ja leiripaikkaa.

Kun saavuimme leiriin, meidän piti hakea tarvikkeet, pystyttää teltat ja katokset sekä tehdä ruoka.

Vasta seuraavana iltana oli avajaiset, jonne kokoontui kaikki 30 000 partiolaista.

Avajaisia seuranneena päivänä lähdimme klo 5.00 Hiroshimaan. Täällä tutustuimme museo Memorial parkiin ja kuuntelimme pommista selvinneiden tarinoita.

Päivärytmi oli suhteellisen yksinkertainen. Klo 6.00-7.00 herätys, mahdollinen suihku, aamupalan teko ja syöminen, laakso/vapaa-aika, lounas mallia patonki, bagel/pitaleipä, sipsiä, jokin valmis lihan kaltainen, hedelmä, yleensä banaani ja pillimehu. Allekirjoittanut ei ole näistä syönyt tulonsa jälkeen oikeastaan mitään lihaa, mehuja ja appelsiineja lukuunottamatta. Iltäpäivällä oli joko laakso tai vapaa-aikaa, jonka jälkeen piti tehdä päivällinen. Päivällisen jälkeen saattoi olla ilta-ohjelmaa, joihin kuului muun muassa iltanuotio saksalaisten kanssa, alaleiri-ilta, avajaiset, areena show ja päättäjäiset.

Laaksoihin kuului tiede, global developement village, vesi ja kulttuurinvaihto. Tieteessä esiteltiin mm. vetyautoja, radioamatöörien toimintaa (kyseiset partiolaiset ottivat leirin aikana yhteyden ISS:älle) ja elektroniikkaa. GDV:ssä oli mm. luonnon suojelua, erinäköisiä ekokaupunkihankkeita ja veden puhdistamista. Kulttuurinvaihdossa useimmilla mailla oli oma ständinsa, jossa esiteltiin kyseisien maan kulttuuria. Vesilaaksossa pääsi luonnollisesti uimaan ja suomalaiset olivat myös pystyttäneet saunan.

Vapaa-aika päivällä meni savussa istuskellessa, koska vasta auringon laskettua klo 19-20 pystyi leirissä liikkumaan, sillä päivällä oli yli 30 astetta lämmintä, ei tuullut eikä satanut ja ilmankosteuskin oli korkea. Auringon vaikutuksesta kertoo jotain se, että itse poltin selkäni paidan läpi.

Kaiken kaikkiaan jamboree oli hyvä kokemus ja suosittelemme sitä niille, joilla on mahdollisuus lähteä vuonna 2019 leiriläiseksi. Jamboreella pääsee tutustumaan muihin kulttuureihin sekä kokemaan todellisen suurleirin.

Leo Lahti

Matkalla muissa maisemissa

Kun viime kesänä selasin Heppu-lehteä en tiennyt, että olisin jo vuoden päästä ulkomailla unohtumattomalla partiomatkalla. Bongasin Pääkaupunkiseudun Partiolaisten lehdestä pienen ilmoituksen, jossa oli ainoastaan Vespan kuva ja Italian lippu. Olin tietenkin heti kiinnostunut, kun tajusin, että kyseessä oli jonkinlainen partiotapahtuma ulkomailla. Pidän matkustelemisesta ja kansainvälinen partiotoiminta on aina mielenkiintoista. Aloin suoraan etsiä tietoa tästä mystisestä tapahtumasta. Löydettyäni tapahtuman nettisivut ja luettuani lisää matkasta, minun oli pakko päästä mukaan.

Explorer Belt (EB) on Suomen Partiolaisten järjestämä ulkomaanmatka, joka on suunattu 16-26-vuotiaille partiolaisille. EB on kokonaisuus yhdessä tekemisestä, itsensä likoon laittamisesta, uusien asioiden tekemisestä, uusista ystävistä ja ennen kaikkea itsensä voittamisesta. ”Explorer Belt on suuri seikkailu, kuin ensimmäinen yöretki sudenpennulle.” Matkaan kuuluu kymmenen päivän vaellus pareittain ja sen jälkeen tutustumista kohdemaan ihmisiin ja kulttuuriin.

Ulkomaanmatkalle en kuitenkaan pääsyt pelkästään ilmoittautumalla, vaan tähän kuului hieman omalaatuinen hakuprosessi. Jokaisen matkalle haluavan piti lähettää syyskyyn alkuun mennessä vapaamuotoinen hakemus, jossa piti muun muassa kertoa hauskin partiokommellus ja näyttää valokuva itse tehdystä foccacciasta. Oli siis vaikeaa tietää, mitä kannattaisi kertoa itsestään. Kun olin vienyt hakemukseni pois, seurasi odottelua, odottelua ja odottelua, kunnes omaan postilaatikkoon tipahti kirje, jossa kerrottiin minun päässeen mukaan EB:lle.

Jäätelösyöntiä keskellä roomalaista piazzaa.

Kesäkuun lopussa minä ja vajaa 40 muuta partiolaista ympäri Suomea suuntasimme kohti Italiaa jännittyneinä, mutta ennakkoluulottomina. Matka kesti kauan, mutta oli niin paljon tekemistä ja keskusteltavaa ettei missään vaiheessa ehtinyt tylsistyä. Kun saavuimme Garda järven pohjoispuolelle alkoi valmistautuminen kymmenen päivän vaellukselle. Parini oli Antti, jota en ollut tuntenut ennen koko EB:tä. (Olin kuitenkin tavannut hänet ennen Italiaan lähtöä, joten ei tarvitse huolestua siitä, että lähdin kokonaaan tuntemattoman kanssa reissuun.) Aikomuksenamme oli kävellä yhteensä 200 km, mikä oli aikamoinen haaste, etenkin kun kohdallemme osui helleaalto ja 40 asteen lämpötilat. Lämpöön kuitenkin tottui parin päivän sisällä, vaikeampi osuus oli kävellä noin 20 km päivässä noin 15 kilon rinkka selässä. Mikä teki vaelluksesta vielä haastavamman, oli se, että lähdimme matkaan minimaalisella rahasummalla ja ilman omia puhelimia.

Taustalla vesiputouspuisto.

Matkallamme tapasimme paljon avuliaita ja vieraanvaraisia ihmisiä. Yllätyimme oikein, miten paljon apua saimme. Saimme melkein jokaisena päivänä jotain ilmaiseksi, useimmiten hedelmiä tai kylmää vettä. Tämä oli täydellistä, kun tarvitsi jotain viileää tai raikasta tai muutenkin jotain pientä suupalaa. Antti tai minä emme kumpikaan puhuneet italiaa, mikä teki kommunikoinnin tietenkin paljon haastavammaksi. Osasimme kuitenkin jonkun verran ranskaa ja sitä soveltamalla ja eleillä saimme tärkeät asiat kerrottua. Olimme myös kirjottaneet muistiin tärkeät asiat kuten: ”Voimmeko täyttää vesipullomme? – Possiamo riempire les nostre bottliga d'aqua?” Maisemat olivat hienoja, kävelimme paljon maissipeltojen ja pienten kylien ohi. Nukuimme joka yö erilaisissa ja mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa. Yksi yö erään perheen sohvalla, toinen yö kahvila-baarin takapihalla. Itse aloin arvostamaan paikallisten asennetta ja ystävällisyyttä.

Ensimmäisen vaelluspäivän rusketusrajat!

Kymmenen päivää hurahti hetkessä ohi ja saavuin parini kanssa maaliin, jossa näimme muut. Jokaisella oli kerrottavana hulluimpia tarinoita omaalta vaellukselta. Ruoan tankkauksen ja rakkojen hoidon jälkeen lähdimme Veronaan, josta yhteinen matkan osuus alkoi. Kävimme Veronassa, Venetsiassa, Bolognassa, Firenzessä, Roomassa ja Torinossa. Ohjelmaamme kuului muutakin kuin kaupunkivierailuja, shoppailua ja museokäyntejä. Olimme myös vesipuistossa, viinitilalla, etruskiluolissa, vesiputouspuistoissa rannalla ja muissa kiinnostavissa kohteissa.

Kuukausi oli nopeasti ohi ja olisin toivonut (niin kuin varmaan moni muukin), että matkamme vielä jatkuisi. 40 partiolaista, joita en aiemmin tuntenut, tulivat nopeasti tutuiksi ja läheisiksi. Matka oli itselleni unohtumaton kokemus ja voin sanoa, että EB on parasta, mitä olen koskaan saanut partiolta. Olen oppinut itsestäni niin paljon ja ylittänyt itseni erilaisilla tasoilla. Se mikä EB:ssä on erilaista, on

se, ettei oikeasti tiedä mitä tulee tapahtumaan ennen kuin se tapahtuu, ja on vain pakko odottaa avoimena.

Firenzen karusellissa. Kuva: Teppo Lindberg.

Jos Explorer Belt kiinostaa sinua partioelämyksenä, niin suosittelen lämpimästi hakemaan mukaan. Ehkä sinullekin (melkein) kaikki selviää aikanaan..

Mikaela Kaunisaho, vaeltaja

Helmi 15

Tiistai

Saavuimme tiistaina leiriin Kavalahteen.Ensimmäisenä päivänä rakensimme leiriä. Puolijokkuetelttojen alta piti kaivaa lunta joka oli raskasta hommaa. Tiistai-iltana meillä oli leirikaste. Meidät kuljetettiin sokkoina metsään, jossa meillä oli rastikierto. Rastit määräytyivät nopan heittojen mukaan. Yöllä jokainen meistä sai pitää noin tunnin kipinämikon hommaa eli vahtia vuorollaan kaminaa ja pitää teltta lämpimänä.

Keskiviikko

Keskiviikkoaamuna meillä oli NiiNun perinteiset pekonit aamulla, aamupala ja lipunnosto. Lipunnoston jälkeen pääsimme kokeilemaan ampumahiihtoa laserpyssyillä. Ampuminen oli helppoa ja hiihtoreitti oli tosi lyhyt. Tämä johtui vähäisestä lumen määrästä. Ampumahiihdon jälkeen vuorossa oli suunnistus. Suunnistuksen pisinkin reitti oli mielestämme lyhyt ja helppo, vaikka kaikki lippukunnastamme ottivat sen. Suunnistuksen aikana NiiNun johtajat olivat tehneet iglun ja sudenpennut olivat saapuneet leiriin. Suunnistuksen jälkeen oli lounas ja peseytyminen paikallisella koululla. Illan päätteeksi oli leirin avajaiset. Emme kauheasti pitäneet niistä.

Torstai
Torstaina meillä oli Partiofestarit. Lipunnostosta meidät ohjeistettiin rantafestareille. Kävimme naskaliformuloissa. Ideana oli kuljettaa pelastusahkiota naskaleilla samaan aikaan maatessa. sen päällä. Meidän lippukunnastamme tuli naskaliformuloiden nopein johtaja ja toinen nopeimmistaleiriläisistä. Meille tuotiin sinne pipareita. Yhdellä rastilla meidän piti pukea yksi vartiomme jäsenistä tulevaisuuden partiolaiseksi. Siellä oli myös köysirata. Iltapäivällä oli eräfestarit. Eräfestareilla meillä oli erinäisiä eräilyyn liittyviä rasteja, esimerkiksi tulentekorasti, tulen sammutusrasti, ihmisen jäistä pelastamisrasti ja ilmansuuntaleikkirasti. Illalla oli kyläilta. Se oli kylän yhteinen ilta johon ei osallisunut muita. Täällä lauloimme partiolauluja ja leikimme leikkejä.

Perjantai

Perjantaiaamuna yksi teltta oli osittain palanut. Kyseessä ei ollut meidän telttamme, eikä palossa ollut tullut henkilövahinkoja. Perjantaina lipunnoston jälkeen lähdimme haikille. Haikki oli suhteellisen rento, oli ramborataa, ruokarasti, paarien rakennusrasti ja telinerasti. Haikki ei kestänyt yön yli. Viimeisenä iltana oli päättäjäiset ja disco. Discossa oli hauskaa ja me saimme myös paistaa makkaraa grillillä.

Lauantai
Lauantaina pakkasimme kamamme, purimme leirin ja lähdimme kotiin. Leiri oli meidän mielestämme 6/5.


- Pallokalat

Juonitiivistelmä juhlaillalliselle saapuville

Leirille saavuttuaan leiriläiset tutustuivat pian Rautakanaan ja Nuolihaukkaan. Selvisi, että Nuolihaukka täyttää 25 vuotta ja hän vaikutti olevan hieman allapäin, sillä kukaan ei ole järjestämässä hänelle syntymäpäiväjuhlia ja tuskin edes muistaa koko syntymäpäiviä. Nuolihaukan mentyä pois Rautakana kuitenkin paljastaa leiriläisille, että hän on suunnitellut sunnuntaille yllätysjuhlia Nuolihaukkaa varten ja aikoo antaa tälle lahjaksi maagisen terhon. Lahja kuvaa Nuolihaukkaa hyvin, sillä tämä on suuri Ice Age-elokuvien oravan fani.

                           Myöhemmin samana päivänä leiriläiset törmäsivät uudestaan Rautakanaan, joka oli lähes neuroottinen terhon suojeluun liittyen, sillä hän pelkää niin paljon, että sille käy jotain. Lopulta leiriläiset antoivat Rautakanalle idean piilottaa terho metsään. Rautakana ei kuitenkaan tyydy pelkkään piilottamiseen vaan hän asettaa jopa valvontakameran kuvaamaan sitä jatkuvasti.

                           Illalla Rautakana ja Nuolihaukka vetivät vielä iltanuotion, jossa heräsi paljon selvittämättömiä kysymyksiä. Nuolihaukkaa nimittäin kiinnosti, että mistä Rautakanan nimi tulee. Rautakana esitteli jalassaan olevat hevosenkengät ja kertoi, ettei oikein tiedä, miksi tarvitsee sellaiset, mutta hän sai niiden takia koulussa lisänimen Rautakana, joka jäi elämään. Toinen ihmetystä herättävä käänne oli Rautakanan saama joululahja, joka oli nimetön kultainen lyhty. Vielä hämärämpää lahjasta teki se, että se vaikutti samanlaiselta mitä käytettiin viime vuoden talvileiri Nietoksella.

                           Yöllä jännitys tiivistyi, kun valvontakameran lähettämää kuvaa seurattiin Rautakanan opastuksella. Yht’äkkiä jo viime talvileiriltä tuttu Hevosmies sekä hänen mystinen seuralaisensa (joka muistuttaa vähän pukkia) vievät terhon! Jännitys ei loppunut tähän, sillä jotkut leiriläiset havaitsivat Hevosmiehen hiippailevan ulkona, mutta kiinni häntä ei saatu.

Seuraavana päivänä Rautakana oli käynyt rikospaikalla ja löytänyt sieltä lunnasvaatimuksen sekä tyhjän korin, johon lunnaat tulisi kerätä. Lunnasvaatimuksiin kuului esimerkiksi suuri määrä erilaisia karkkeja ja nötköttiä. Lunnaat tulisi palauttaa seuraavan päivän illalla. Johtuen siitä, että aikataulu oli niin tiukka, täytyi Rautakanan pyytää leiriläisten apua lunnaiden haalimisessa. Lunnaita pystyisi keräämään osallistumalla ohjelmaan parhaansa mukaan. 

Nuolihaukka ja Rautakana iltanuotiolla